1.1 Johdanto

Tässä luvussa esitellään vertaistuen käsite ja täsmennetään, miten se ATL-valmennuksessa ymmärretään. Käymme läpi vertaistuen tarkoitukset ja arvot. Tarkastelemme lähemmin vertaistukihenkilön roolia ja pohdimme hänen keskeisiä tehtäviään ja vastuualueitaan. Tarkastelemme molemminpuolisen luottamuksellisuuden merkitystä ammattimaiseen vertaistukeen, jossa rakennetaan luottamukseen perustuvaa vertaissuhdetta. Lisäksi pohdimme, millaisia vaikutuksia toisten auttamisella voi olla vertaistukihenkilöön.

1.2 Tavoitteet

Tässä luvussa:

• Saadaan lisää ymmärrystä vertaistuesta.
• Opitaan vertaistuen periaatteista.
• Tutustutaan vertaistuen eri muotoihin ja vertaistukihenkilön erilaisiin rooleihin.
• Perehdytään vertaistukihenkilön velvollisuuksiin.
• Perehdytään salassapidon ja luottamuksellisuuden merkitykseen vertaistukihenkilön työssä.

1.3 Vertaistuen määrittelyä

Mitä on vertaistuki?

Vertaiset voidaan määritellä ihmisiksi, jotka kuuluvat samaan yhteiskunnalliseen ryhmään tietyn ominaisuuden, kuten iän, taustan, kykyjen tai sosiaalisen aseman perusteella. Yhtä lailla voidaan puhua vertaisista kuin osallistujista, jotka osallistuvat tiettyyn toimintaan, joka toteutetaan ryhmässä kuten vaikka työpajat ja yhdistykset.

Vertaistuki ymmärretään yleisesti siten, että kaksi tai useampi henkilö, joilla on samanlainen elämänkokemus, muodostavat suhteen tarjotakseen toisilleen tukea, erityisesti jos yksi (tai useampi) henkilö on haastavassa tilanteessa (Peer2peer-ammattikurssi, 2015). Vertaistuen tarkka määrittely on vaikeaa ennen kaikkea siksi, että yksi vertaistuen ominaispiirteistä on sen joustavuus ja mukautuvuus sen palvelemien ihmisten tarpeisiin. Tämän vuoksi vertaistukityöhön on kehittynyt erilaisia muotoja, joita vertaiset tekevät omien kiinnostusten ja osaamisen pohjalta.

Vertaistuen yleisin muoto on ihmisten keskinäisen tuen ja erilaisten ryhmien tarjoama tuki, johon organisoitu vertaistukityö pohjaa. Tämän työn rinnalla erilaisissa ammatillisissa organisaatioissa ja työtehtävissä työskentelee palkattuja vertaisia.

Vertaistukea voi antaa ja saada ryhmässä, jossa jäsenet hakevat ja tarjoavat tukea muille samanaikaisesti. Tällöin tuen saaminen ja antaminen jakautuu usealle ihmisellä, mikä helpottaa tasapainottelua annetun ja saadun tuen välillä. Toinen tapa on kahden ihmisen muodostama vertaistuen muoto, jossa yleensä toinen ottaa mentorin roolin ja tukee vertaistaan matkalla kohti toipumista vaikeista olosuhteista.

ATL-valmennuksessa keskitytään kahden ihmisen välillä tapahtuvaan vertaistukeen, jossa koulutuksen käynyt vertaistukihenkilö tukee ja mentoroi vertaistaan. Kun oppaassa puhutaan vertaistukihenkilöstä tai vertaistukityöstä, tarkoitetaan silloin nimenomaan koulutuksen käynyttä vertaista ja jonkun organisaation kautta tapahtuvaa vertaistyötä. Vertaisuudesta yleisessä tasolla puhuttaessa, puhutaan vertaisista ja vertaistyöstä.

Tyypillisesti vertaistukea on hyödynnetty mielenterveys- ja päihdetyössä haastavassa elämäntilanteessa olevien ihmisten auttamiseksi. Menetelmää käytetään jonkin verran myös muiden sosiaalisten ja yksilöllisten ongelmien ratkaisemiseksi.  Asunnottomuustyössä vertaistyön ja kokemusasiantuntijuuden merkitys kasvaa koko ajan, mutta juuri asunnottomuuteen keskittyviä vertaisvalmennuksia ei ole tai ainakaan niistä ei ole tietoa saatavilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä olisi lainkaan, vaan vertaistuki on todennäköisesti tapahtunut melko epävirallisessa yhteydessä sellaisten ihmisten kesken, joilla on yhteisiä kokemuksia asunnottomuudesta. Tätä päätelmää tukee myös ATL-hankkeessa tehtyjen ammattilaisten ja asunnottomuutta kokevien ihmisten kanssa tehtyjen fokusryhmien ja haastattelujen tulokset.

ATL-valmennuksella pyritään vastaamaan yllä mainittuun tarpeeseen ja mahdollistamaan vaikuttavampi vertaistukityö asunnottomuutta kokevien ihmisten auttamiseksi.

Mihin vertaistukea tarvitaan?

Vertaistuen yleisenä tavoitteena on auttaa ihmistä selviytymään haastavista tilanteista ja olosuhteista, jotka ovat ihmisten tilanteista riippuen hyvin erilaisia. Vertaistuki vastaa ihmisen tarpeisiin vuoropuhelulla, tiedon antamisella ja toisen kannustamisella.

On tärkeä ymmärtää, että vertaistuen tarkoituksena ei ole tarjota valmiita vastauksia ja ratkaisuja vaan auttaa ihmistä löytämään oma tapa toimia tilanteensa ratkaisemiseksi. Sen sijaan, että vertainen antaisi ohjeita, hän auttaa omalla kokemuksellaan vertaistaan hänen omien vastaustensa löytämisessä. Itse asiassa monet vertaiset kertovat välttävänsä neuvojen antamista. He jakavat kokemuksensa, mutta jättävät ihmisen itsensä päätettäväksi, voisiko tämä tapa toimia myös hänellä itsellään. Vertaistukeen ei myöskään kuulu neuvojen antaminen tai vastaanottaminen kaikista mahdollisista aiheista vaan niistä, joilla vertaisella on omakohtaista kokemusta. Joskus kyse voi olla yksinkertaisista teoista, kuten siitä, että vain kuuntelee mitä ihmisellä on sanottavanaan.

Jaettu kokemus on vertaistuen kulmakivi siinä mielessä, että samanlaisen kokemuksen ja vaikeuksien läpikäynyt henkilö saattaa olla jopa paras ihminen auttamaan vaikeassa elämäntilanteessa. Sen lisäksi, että vertainen tarjoaa tukeaan, hän voi olla paras esimerkki siitä, että ulospääsy vaikeasta tilanteesta on mahdollista ja, että se on mahdollista myös tukea tarvitsevalle ihmiselle. Vaikka vertaisten kokemuksissa voi olla laajasti samaistumispintaa, jokaisen ihmisen kokemus on luonteeltaan ja kestoltaan erilainen, omine tarpeineen ja erityispiirteineen. Kun tämä on ymmärretty, on mahdollista luoda keskinäinen yhteys ja suhde, joka perustuu molemminpuoliseen ymmärrykseen, kunnioitukseen ja jakamiseen.

Tutkimuksessa, joka tehtiin vertaistuen tärkeiden elementtien tunnistamiseksi ja johon osallistui 40 vertaistukihenkilöä ja asunnottomuustyön ammattilaisia, nousi esiin seuraavat asiat (Barker ym. 2019):

• Vertaisen kyky kehittää vahvoja, luottamuksellisia, kokemukseen perustuvia suhteita ihmisiin.
• Vertaisen kunnioitus yksityisyyttä kohtaan ja ymmärrys luottamuksellisuuden merkityksestä.
• Vertaisen tarjoama emotionaalinen tuki.
• Vertaisen kyky mukautua toimimaan erilaisten ihmisten kanssa.
• Vertaisen ainutlaatuisuus, hänen erilaisuutensa suhteessa ammattilaisiin.
• Vertaisen empaattinen tapa kuulla ihmistä.
• Vertaisen toimiminen siltana tukea tarvitsevan ihmisen ja ammattilaisten välillä.
• Vertaisen vahva sitoutuminen ihmisen auttamiseksi.

Ihmisten moninaiset tarpeet

Vertaistuki on tarkoitettu auttamaan ihmisiä, joiden elämässä on monenlaisia vaikeuksia tai haittoja, jotka myös vaikuttavat monitahoisesti ihmisen elämään. Harvalla asunnottomuutta kokevalla ihmisellä on vain yhtä ongelmaa. Hän voi samaan aikaan olla esimerkiksi lähisuhdeväkivallan uhri, mielenterveyskuntoutuja ja sairastaa päihderiippuvuutta. Joidenkin ihmisten kohdalla nämä ovat vaikuttaneet asunnon menettämiseen, toisissa tapauksissa ne ovat seurausta asunnottomuudesta tai epäsopivista asuinolosuhteista. Oli miten oli, ainakin nämä asiat vaikuttavat ihmisen nykyiseen tilanteeseen ja sen kehittymiseen niin paljon, että uuden asunnon löytäminen, toipuminen ja osallisuus eivät välttämättä mahdollistu, ellei haittatekijöihin yritetä löytää ratkaisua. Tämän vuoksi on tärkeää kartoittaa ihmisen tilanne kokonaisvaltaisesti, jotta hän saa juuri omaan tilanteeseensa sopivaa vertaistukea.

Vertaistuen arvot

(Adapted from de Peer2Peer, 2015)

Toivo

●       Vertaissuhde tarjoaa ainutlaatuisen parantavan ympäristön ja tehokkaan tavan edistää toivoa ja optimismia. ●       Vertaistukihenkilöt ovat vahvoja roolimalleja ja todisteita toipumisen todellisuudesta. ●       Jokainen on ainutlaatuinen yksilö, joilla on toiveita, unelmia ja pyrkimyksiä, joilla on potentiaalia olla kaikki, mitä voimme olla. ●       Haasteista ja takaiskuista on mahdollista oppia ja kasvaa.

Kokemus

●       Olemme kaikki oman kokemuksemme asiantuntijoita. ●       Toipumiseen on monta tietä ja on erilaisia tapoja ymmärtää ja tulkita kokemuksia. ●       Kokemusten jakaminen voi käynnistää toisessa henkilökohtaisen kasvun ja muutoksen. ●       Vertaistyöntekijät käyttävät elettyä kokemustaan tarkoituksenmukaisesti toipumisen edistämiseen ja tukemiseen.

Tasavertaisuus

●       Vertaissuhde on tasavertainen ja siihen sisältyy tasapuolisesti jaettu valta, mikä mahdollistaa luottamuksen ja viisauden jakamisen. ●       Vertaistukihenkilöt eivät käytä valtaa tukemiinsa ihmisiin nähden. Vertaistukihenkilöt eivät tee diagnooseja. Vertaistukihenkilöillä on vastuu puuttua tehtävässä kohtaamiinsa stigmoihin ja syrjintään.

Vastavuoroisuus

●       Olemme riippuvaisia toisistamme ja meillä kaikilla on jotain annettavaa. ●       Keskinäistä suhdetta kehitetään jakamalla kunnioittavasti ajatuksia, oppimista ja kokemuksia. ●       Vastavuoroisuus kehittyy keskustelemalla ja neuvottelemalla siitä, mikä on hyödyllistä suhteessa. ●       Jokaisella suhteeseen osallistuvalla on vastuu siitä, että suhde toimii.

Voimaantuminen

●       Toipuminen on jokaisen oma prosessi, ja vertaissuhde perustuu yhdessä oppimiseen. ●       Voimaantuminen tapahtuu, kun ihmiset hyödyntävät vahvuuksiaan ja kykyjään sekä yksilöllisesti että yhdessä. Riskien ottaminen, uusien asioiden kokeileminen ja mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on tärkeää henkilökohtaisen kasvun ja muutoksen kannalta. ●       Voima syntyy, kun tunnistamme omat tarpeemme, teemme valintoja ja otamme vastuun ratkaisujen löytämisestä. ●       Ihmisten tukeminen muutokseen onnistuu olemalla «mukana» eikä «tekemällä puolesta».

Hyväksyminen

●       Vertaissuhteessa ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on, ilman tuomitsemista, odotuksia tai vaatimuksia. ●       Vertaissuhde pyrkii auttamaan ihmistä hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on, ottaen huomioon, että kaikissa ihmisissä on asioita, joita ei voi muuttaa, mikä on täysin ok.

Empatia

●       Empatia ja myötätunto ovat vertaissuhteen ydin. ●       Myötätunto toisia kohtaan perustuu myötätuntoon itseä kohtaan. ●       Vertaistuen empatia on kykyä ymmärtää ja jakaa toisen tunteita. ●       Vertaistukihenkilö pystyy samaistumaan kokemukseen, jonka toinen ihminen on kokenut tai käy läpi.

Vertaistukihenkilö

Vertaistukihenkilö (Peer Supporter) on ihminen, joka on kokenut samankaltaisen elämänkokemuksen kuin vertaisensa. Hän on edennyt toipumispolullaan niin, että voi toimia vertaisena toiselle ihmisille. Hän käyttää kokemustaan ja toipumispolkuaan tavalla, joka herättää muissa saman kokeneissa toivoa. Hän on elämänkokemuksensa ansiosta saanut erityistä, kokemuksellista tietoa niistä erityisongelmista ja tilanteista, joita hänen vertaisryhmänsä saattaa tällä hetkellä kohdata.

Vertaistukea voi antaa ilman koulutusta, mutta toimiessaan asunnottomuustyössä ammattilaisten rinnalla on hyvä, että vertainen kouluttautuu saadakseen itselleen perustiedot vertaistyöstä, mahdollisuuden kehittyä työssään ja pitääkseen huolta omasta hyvinvoinnistaan.

Vertaistukityö on käytäntö, jolla tuetaan ihmisiä saamaan aikaan toivottuja muutoksia elämässään. Siksi vertaistukihenkilön oma toipuminen ja hyvinvointi ovat tärkeitä osatekijöitä vertaisuudessa, josta usko ihmisen kykyyn rakentaa, muuttaa ja uudelleenrakentaa itseään ja suhdettaan ympäristöönsä kumpuaa.

Näin ollen on erittäin tärkeää, että tuleva vertaistukija on pyrkinyt luomaan hyvän suhteen itseensä ennen kuin hän päättää auttaa muita. Tämä käsittää seuraavat käsitteet:

Itsekunnioitus on kunnioituksen ja ystävällisyyden osoittamista itseään kohtaan kuten muitakin ihmisiä kohtaan.

Minäkäsitys on tapa, jolla henkilö näkee itsensä, kuva, joka hänellä on itsestään, ja kykyä identifioida itsensä.

Itsensä hyväksyminen on henkilön kykyä hyväksyä itsensä sellaisena kuin hän on. Hyvät ja vähemmän hyvät piirteet sekä sen, mitä hän voi ja mitä ei voi muuttaa.

Itsemääräämisoikeus on henkilön kyky tehdä valintoja ja hallita elämäänsä. Sen avulla hän voi tuntea, että hän hallitsee elämäänsä.

Vertaistukihenkilön kanssa työskentelevän organisaation on hyvä varmistaa, että vertaistukihenkilö on sopivassa kohtaa omaa toipumisprosessiaan, jotta voi olla tukena toisille.

Sosiaalinen ja emotionaalinen tuki	Linkki ammattilaisiin ja palveluihin
●      Herättää toivoa ja uskoa siihen, että vaikeuksista voi selvitä. ●      Tarjoaa emotionaalista ja sosiaalista tukea, kuten kuuntelemista, kokemusten jakamista, apua päätöksenteossa. ● Antaa ymmärrystä omista tunteista ja toiminnasta ja niiden vaikutuksista oman tilanteen edistämiseen.	●      Auttaa tunnistamaan esteet, joita ihmisen ja palveluiden välillä voi olla, ja tukee ihmisen ja ammattilaisten välistä työskentelyä. ●       Antaa tietoa saatavilla olevista palveluista ja rohkaisee ihmistä kiinnittymään itselleen sopiviin yhteisöihin.
Konkreettinen tuki	Rinnalla kulkeminen
●  Auttaa uudenlaisen arjen rakentamisessa toimien peilinä ja konkreettisena apuna.	●      Tarjoaa pitkäaikaisen ja henkilökohtaisen suhteen ja tuen, joka auttaa pitämään yllä toivoa lisäten samalla sitoutumista yhteiseen työskentelyyn. ●      Auttaa ihmistä asettamaan tavoitteita ja tukee ihmisiä saavuttamaan tavoitteensa.

Tehtävät ja vastuut

Tuetun asumisen vertaistukiohjelmassa määritettiin vertaistukihenkilöille seuraavanlaisia tehtäviä: (Program Toolkit: Best Practices for Peer Housing Support, 2019)

• Myönteisten ja merkityksellisten ihmissuhteiden luominen.
• Aktiivinen kuunteleminen ja läsnäolo, joka rohkaisee toivoon, vastuunottoon, toimijuuteen, voimaantumiseen ja kasvuun sekä keskinäisen ymmärryksen syntymiseen.
• Tuki mielekkään vapaa-ajan löytämiseen.
• Saattaminen palveluihin ja verkostotapaamisiin.
• Myönteisten ihmissuhteiden löytäminen ja niissä tukeminen.
• Tuki yhteisöihin kiinnittymisessä.
• Rohkaisu omannäköisten tavoitteiden asettamiseen ja niihin pääsemiseen.

Luottamuksellisuus vertaistukityössä

Vertaistukihenkilöillä on yleensä pääsy arkaluonteisiin tietoihin ihmisten elämästä, joihin voi sisältyä muun muassa tietoja sairauksista, päihteiden käytöstä, rikollisesta toiminnasta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja perhesuhteista. Lain edessä vertaistukihenkilöillä ei välttämättä ole samoja lakisääteisiä velvollisuuksia kuin muilla ammattilaisilla – sosiaalityöntekijöillä, palveluohjaajilla, psykologeilla – asiakkaiden yksityisten ja luottamuksellisten tietojen hallinnan suhteen. Vertaistukityötä tekevien organisaatioiden tulisi kuitenkin varmistaa, että vertaistukihenkilöt tuntevat ja ymmärtävät velvoitteet, jotka koskevat asiakkaiden oikeutta yksityisyyteen ja luottamuksellisuuteen. Samoin heidän on tunnettava kaikki poikkeukset näihin oikeuksiin (esimerkiksi silloin, kun tiettyjen luottamuksellisten tietojen jakaminen on tarpeen, jotta voidaan estää välittömät, vakavat ja ennakoitavissa olevat haitat asiakkaille itselleen tai kolmansille osapuolille).

Toinen kysymys liittyy vertaistukihenkilön ja tuettavan ihmisen itsensä antamiin tietoihin. Heidän välillään voi olla lähes ammattimainen suhde, johon saattaa liittyä erilaista avoimuutta ja läheisyyttä, ja se voi johtaa toimintaan, joka muistuttaa ystävien välistä toimintaa ja vuorovaikutusta. Näin ollen molemmat osapuolet voivat saada haltuunsa toisistaan joitakin hyvin henkilökohtaisia tietoja, jotka ovat saattavat tehdä heistä haavoittuvia. Tämä on hyvä tiedostaa vertaistukisuhteen kehittyessä.

Jotta molemmat osapuolet voivat tuntea olonsa mukavaksi ja turvalliseksi – mikä on edellytys luottamukseen perustuvan suhteen rakentamiselle – on laadittava selkeät ohjeet keskinäisestä tavasta toimia ja käydä läpi mitkä kaikki asiat ovat luottamuksellisia. On hyvä, että osapuolet keskustelevat asiasta yksityiskohtaisesti ensimmäisten tapaamisten aikana, jotta päästään yhteisymmärrykseen. Myös ammatillisten rajojen säilyttäminen on tärkeää vertaistukijan roolissa, ja luottamuksellisuuteen liittyvät velvoitteet ovat tärkeä osa tätä.

Luottamuksellisuutta koskevat yleiset säännöt ovat seuraavat (Peer2Peer, 2015):

• Vertaistukihenkilöitä palkkaavilla organisaatioilla on velvollisuus huolehtia, että luottamuksellisuus toteutuu vertaistukityössä, ja tukea vertaistukihenkilöitä siinä.
• Ammattilaiset eivät yleensä saa jakaa tietoa ihmisistä, joiden kanssa he työskentelevät, ellei siihen ole ihmisen itsensä suostumusta.
• Luottamuksellisuus koskee myös vertaistukihenkilöiden jakamaa kokemusta elämästä. Vertaistukihenkilöiden on saatava päättää voiko heitä käyttää esimerkkeinä, eikä heitä saa pakottaa jakamaan mitään, mitä he eivät halua.
• Kun vertaistukihenkilö työskentelee tiimin jäsenenä hän todennäköisesti tietoa myös tiimin ammattilaisilta. Tällä tiedolla voi olla merkitystä, kun hän luo tukisuhdetta ihmisiin.

Vertaistukihenkilöiden kouluttaminen

Vertaistukityön toteutumisen varmistamiseksi on suositeltavaa, että vertaistukihenkilöt saavat riittävän koulutuksen ennen työn aloittamista. On otettava huomioon, että vaikka jaettu kokemus on vertaistukityössä tärkeää, se ei yksinään takaa onnistumista kummallekaan osapuolelle – tukea tarjoavalle tai saavalle ihmiselle.

Koulutuksella voidaan valmistaa vertaisia kohtaamaan erilaisia tilanteita. Tällaisen koulutuksen sisällön osalta Barkerin ym. (2019) tekivät tutkimuksessaan johtopäätökset, että tutkimukseen osallistuneet vertaiset eivät kokeneet, että vertaistukihenkilöiden saama koulutus psykologisiin taitoihin olisi olennaisin osa vertaistukityössä tarvittavia taitoja. Tutkimuksen tekijät ehdottavatkin, että tällaisessa koulutuksessa olisi keskityttävä vertaistukihenkilön rooliin hänen kontekstissaan, esimerkiksi asunnottomuudessa. Esimerkiksi koulutuksen saaminen siitä, miten käyttää omia kokemuksiaan toisten auttamiseksi, miten käyttää myönteistä kieltä tai miten hallita haastavaa vuorovaikutustilannetta, voi auttaa vertaistukihenkilöä toimimaan roolissaan paremmin. Lisää vertaistukihenkilöiden valmentamisesta löytyy luvusta 2.

1.4 Lisämateriaalia

• Scottish Recovery Network, Fundación INTRAS et al. Peer2Peer vocational training course. 2015
• Greater Victoria coalition to end homelessness. Peer Housing Support. Program Toolkit, 2019