LUKU 4 – VERTAISTUKI JA ASUNNOTTOMUUS

4.1 Introducción

«Vertaistuki ei ole käsikirjoitettua. Se ei noudata vaiheita. Kyse on suhteesta. Se tulee sydämestä kokemuksen kautta saadun ymmärryksen ja tiedon kautta».

Wendy Mishkin, Peer Support Consultant, BCSS Victoria

4.1 Johdanto

Tässä luvussa tutkimme erilaisia rooleja, joita vertaistukihenkilöillä voi olla juuri asunnottomuutta kokeneiden ihmisten toipumisprosessissa. Olemassa olevan kirjallisuuden kautta voimme havaita, että tietoisuus siitä myönteisestä vaikutuksesta, joka vertaistukeen osallistumisella voi olla asunnottomuudesta toipumisesta, on lisääntynyt. Tutkimuksessa tunnustetaan asunnottomuuden vertaistyöhön liittyvät haasteet, mutta sieltä on myös noussut esiin periaatteita, joiden avulla voidaan tukea asunnottomuutta kokeneita ihmisiä löytämään itselleen koti ja rakentamaan elämänsä uudelleen. Ihmisten tilanteet ovat muuttuvia, joten työn käytäntöjen tulee olla joustavia.

4.2 Tavoitteet

Tässä luvussa:

  • Opitaan millaisia eri rooleja vertaistukihenkilöllä voi olla tukiessaan asunnottomuutta kokenutta ihmistä.
  • Opitaan haasteista, jotka liittyvät vertaistukityön hyödyntämiseen asunnottomuustyössä.
  • Tunnistamaan tapoja, joiden avulla vertaistukihenkilöt voivat säilyttää innostavan ja joustavan roolin vertaistukityössä.

4.3 Vertaistukityö ja siihen liittyvät haasteet

«Asunnottomat ovat yleensä henkilöitä, joilla on kaikkein monimutkaisimpia ongelmia, jotka usein aiheuttavat suhteiden katkeamisen perheeseen, ystäviin ja tukipalveluihin. Asunnottomuuden kokemus altistaa henkilön eristäytyneisyydelle ja arvottomuuden tunteille, jotka voivat johtaa masennukseen ja yksinäisyyteen. Tämä on tärkeää, sillä tutkimusten mukaan sosiaalinen tuki on elintärkeää terveydelle – heikko tai olematon sosiaalinen side on kuoleman riskitekijä, joka on verrattavissa tupakointiin” (Barker et al., 2018).

Vertaistyön vahvistuminen asunnottomuustyössä näkyy viime vuosina lisääntyneessä alan tutkimuksessa. (Miler et al., 2020) Suurin osa tutkimuksesta on peräisin Yhdysvalloista, Kanadasta ja Australiasta, ja sovellettavuudesta on keskustelu, kun otetaan huomioon eri maiden erilainen konteksti, saatavuus sekä lainsäädäntö asumisen, terveydenhuoltojärjestelmän, rikosoikeuden ja sosiaalietuuksien osalta. Lisäksi meiltä puuttuu asunnottomuuden maailmanlaajuisesti hyväksytty määritelmä, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa parhaiden käytäntöjen vertailua. Nämä seikat huomioon ottaen valitsimme tähän lukuun ne kokemukset, joita voidaan parhaiten soveltaa yleisesti eri ympäristöihin ja jotka voivat antaa tietoa käytännön toimijoille, viranomaisille ja poliittisille päättäjille.

Vertaistukihenkilöiden tehtävät asunnottomien parissa voivat vaihdella, ja niihin voi kuulua yksi tai useampi seuraavista tehtävistä:

1.           Roolimalli/mentori toipumisprosessin eri vaiheissa

2.           Sektorien ylittävä yhteistyö

3.           Yksilötyö

4.           Sosiaalinen tuki

5.           Edunvalvonta

Edellä mainittujen lisäksi vertaistukihenkilön rooli voi laajentua seuraaviin tehtäviin:

1.           Palvelujen ja/tai koulutuksen tarjoaminen

2.           Muiden vertaistukihenkilöiden ohjaaminen

3.           Työmenetelmien kehittäminen

4.           Koordinointityö

5.           Yleisön ja poliittisten päättäjien valistaminen

Vertaistukihenkilöt eivät korvaa tai uhkaa ammattilaisten tai muun henkilöstön roolia. He täydentävät toisiaan saavuttaakseen yhteisen tavoitteen tiiminä. Vertaistukihenkilöiden ja heidän tukemien ihmisten keskinäiset kohtaamiset sekä monialaisen tiimin järjestelmälliset kokoukset, joissa keskustellaan asiakkaiden tilanteista, tavoitteista ja niiden edistymisestä, vievät eteenpäin asiakkaan tilannetta. Näistä saatujen tietojen tulisi kohdata, jottei yhteistyössä tulisi turhia epäselvyyksiä.

Vertaistukihenkilö roolimallina ja mentorina

Vertaistukihenkilö keskittyy faktojen sijaan eletyn kokemuksen emotionaalisiin puoliin. «Tiedän, mitä tarkoitat. Olen ollut siellä!» Prosessissa on aitoa empatiaa, joka herättää toivoa ja aktivoi tuettavan vertaisen ryhtymään toimiin. Kyky kertoa oma tarinansa omin sanoin ja kuvata sen virstanpylväitä on olennaista. Itsemääräämisoikeus on keskeinen arvo tässä roolissa: ihmiset voivat vapaasti valita tiensä toipumiseen, vaikka joissakin tapauksissa saattaa tulla takapakkia, prosessi on hidas tai se ei näytä etenevän. Tätä roolia voidaan soveltaa toipumisprosessin eri vaiheissa:

● Alkuvaiheessa (ensimmäiset yhteydenotot) luottamuksen herättämiseksi käytettävissä olevia palveluita ja muuta tukea kohtaan sekä asunnottoman ihmisen auttaminen vaiheeseen, jossa hän ymmärtää, että hänenkin on mahdollista toipua.

● Prosessin edetessä rohkaisemalla ihmistä jatkamaan ponnistelujaan toipumisen eteen. Prosessin aikana voi tulla takapakkia tai muita vaikeuksia. Tässä vaiheessa vertaistukihenkilö voi kertoa omista kokemuksistaan ja keinoista, jotka olivat hänelle hyödyllisiä. Tämän jakamisen tavoitteena on oltava se, että tuettava ihminen löytää omat vahvuutensa.

Vertaistukihenkilön omat rajat ja niiden ylittäminen

«Jos se on hyvin tärkeää, ylitän joskus rajoja… olemme ylittäneet niin monia rajoja vain saadaksemme tämän henkilön, tiedäthän, eteenpäin… ajattelen, että muuten olisi tapahtunut jotain vakavampaa… tiedät mitä tarkoitan. Ainakin tiedän, että olen oikeasti auttanut jotakuta.» -Vertaistukihenkilö

Haasteita riittää, kun vertaistukihenkilön on yhdistettävä onnistuneesti ja tehokkaasti luottamus, joka on vertaistukisuhteen peruselementti, sekä oma hyvinvointi ja turvallisuus. Koska vertaistukihenkilöt joutuvat kohtaamaan tämän dilemman, he saattavat joutua tietyissä tilanteissa ylittämään joitain rajoja, joita ovat itselleen asettaneet. Yleensä vertaistukihenkilö tekee rajoja koskevat päätökset tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Kyse on asianmukaisesta koulutuksesta, kokemuksesta, taidoista ja henkilökohtaisesta mentaliteetista; tämä voi kuitenkin aiheuttaa merkittävää stressiä, joka jää usein huomaamatta, jota ammattilaiset tai järjestöt eivät aina tunnista ja joka olisi otettava huomioon vertaistukea järjestettäessä.

Terveydentilan edistäminen

Jos asunnottomalla ihmisellä on terveysongelmia, ne usein johtuvat tai pahenevat epävarmoissa elinolosuhteissa ja asunnottomuus vaikeuttaa päivittäisen hoidon toteutumista, lääkityksen noudattamista ja sen seurantaa. Vertaistukihenkilö voi auttaa ihmistä terveydentilansa ylläpitämisessä ja mahdollisen sairaanhoidon tarpeen arvioimisessa ja jalkautua terveydenhuollon käynneille mukaan tukihenkilöksi.

Sosiaalisten suhteiden rakentaminen

Yhteyksien palauttaminen perheeseen, ystäviin ja muihin läheisiin sekä yhteyksien luominen elinympäristönä yhteisöihin, on olennainen osa toipumisprosessia. Vertaistukihenkilö voi olla tukena tässä prosessissa ja samalla auttaa ihmistä selviämään mahdollisesta syrjinnästä ja stigmasta, jota hän saattaa kohdata esimerkiksi asuinyhteisössään.

Tuki palvelujärjestelmässä

Vertaistukihenkilö on todennäköisesti asioinut sosiaali- ja terveyspalveluissa, joten hänellä on tietoa ja näkemystä mistä asunnoton ihminen voisi saada apua. Olennaista on tietää, milloin pyytää apua ja kenen puoleen kääntyä.

Edunvalvonta

Kanadassa (Canadian Alliance to End Homelessness) konferenssissa vuonna 2014 joukko vertaistukihenkilöitä ja ammattilaisia kokoontui yhteen varmistaakseen, että jatkossa palveluista käyttävät ihmiset eli asunnottomuutta kokeneet ihmiset olisivat aina mukana heitä koskevassa päätöksenteossa, oli kyse sitten palveluntuottajista, tutkijoista, poliittisilta päätöksentekijöiltä tai muilta tahoilta. Yksi esimerkki edunvalvonnasta on kokemusasiantuntijoista muodostuneen neuvottelukunnan (Lived Experience Advisory Council of Peers in Canada) laatima periaateasiakirja. Otsikko «Ei mitään meistä ilman meitä» sisältää seitsemän keskeistä periaatetta kehitettäessä asunnottomuustyötä niin, että siinä huomioidaan aina kokemuksen ääni. (Teksti kokonaisuudessaan lisämateriaaleissa.)

  1. Tuo eletyn kokemuksen näkökulma etualalle.
  2. Ota kokemussiantuntijat ja vertaiset mukaan organisaation kaikille tasoille.
  3. Arvosta kokemusasiantuntijan osaamista ja tarjoa tarvittaessa tukea.
  4. Tunnista stigma, torju sortoa ja seiso ihmisarvon takana.
  5. Tunnusta eletyn kokemuksen asiantuntemus ja ottakaa heidät mukaan päätöksentekoon.
  6. Työskentele yhdessä eletyn kokemuksen tasapuolisen toteutumisen puolesta.
  7. Rakenna aitoja suhteita eletyn kokemuksen omaavien ja sitä vailla olevien ihmisten välille.

Vertaistukijat tuovat edunvalvontaprosessiin vahvan todistusaineiston: eletyn kokemuksen kautta puhuen he voivat tarjota elävän esimerkin järjestelmän nykyisistä aukoista, asenteista, siitä, mikä auttaa ja mikä ei, sekä antaa suosituksia epäkohtien muuttamiseksi. Se voi kattaa kaikki toipumismatkan eri tasot, alkaen asunnottoman ihmisen kanssa tapahtuvasta ensi kohtaamisesta aina tarvittaviin poliittisiin muutoksiin, joilla voidaan kuroa umpeen mahdolliset olemassa olevat puutteet. Muodollisten ryhmien (esim. vertaisyhdistysten) luominen, joilla on oikeutettu asema politiikan eri foorumeilla, voi myös parantaa monien ihmisten mahdollisuuksia toipumiseen. 

Muita edellä kuvattuja rooleja, esimerkiksi vertaisryhmän johtamista tai työn kehittämistä, voidaan kannustaa organisaatioympäristössä, joka edistää henkilökohtaista kasvua, valmiuksien kehittämistä ja tarjoaa uramahdollisuuksia henkilöresursseilleen, sekä työntekijöille että vapaaehtoisille.

Haasteet

«State-of-the-Art Review» -katsauksessa (2019) haasteet, joita vertaistyössä voidaan kohdata, on ryhmitelty viiteen keskeiseen teemaan. Samat haasteet ovat nousseet esiin myös merkittävässä määrässä muita tutkimuksia (yhteensä 62).

  1. Aitous: Vertaistukihenkilön roolin virallistaminen tai toipumismatkalla eteneminen näyttää aiheuttavan kysymyksiä, jotka koskevat vertaistukihenkilöiden autenttisen panoksen kyseenalaistamista. Vertaistukihenkilöiden hyvinvoinnin ja kehittymisen tarpeiden huomioon ottaminen on olennaista.
  2. Haavoittuvuus: Vertaistukihenkilöt ovat vaarassa altistua traumaattisille kokemuksille tai surulle, kokea syrjintää työyhteisössä, leimautua vaikeiden elämänkokemustensa perusteella tai sortua uusiutumiseen muista syistä. Tämän vuoksi on tärkeää, että organisaatiossa ollaan hyvin valmistuneita ennen vertaistukijoiden ottamista mukaan.
  3. Rajat: Liiallinen vastuu, joka on liian suuri tai kohdistuu asioihin, joista vertaistukihenkilö ei voi tai ei tarvitse olla vastuussa. Kysymys siitä, mihin, milloin ja miten raja vedetään, on läsnä koko työskentelyn ajan. Esimerkiksi rajojen asettaminen suhteessa omaan yksityisyyteensä tai tukemaansa ihmiseen ja samalla vastavuoroisen suhteen ylläpitäminen tuettavaan ihmiseen voi olla haastavaa. Tähän vertaistukihenkilö saattaa tarvita ammattilaisten tai toisen kokeneemman vertaistukihenkilön tukea ja ohjausta.
  4. Stigma: Tuen puute organisaatiossa ja syrjinnän kokeminen heikentää vertaistukihenkilöiden asemaa ja sitä, mitä he voivat tuoda palveluihin. Joissakin tutkimuksissa on nostettu esiin työntekijöiden keskuudessa vallitsevia stereotypioita ja ennakkoluuloja ja erilaisia tapoja selviytyä niistä. Kun organisaatiossa valmistellaan työntekijöitä vertaistukihenkilöiden hyväksymiseksi työyhteisöön, voidaan tämäntyyppisiin haasteisiin vaikuttaa.
  5. Vertaistukihenkilön tunnustuksen puute:
  • Tapa, jolla vertaistukihenkilöt valitaan ja sovitetaan yhteen (esim. sukupuolen tai kielen kaltaisten tyypillisten kriteerien perusteella eikä heidän elettyjen kokemustensa perusteella).
  • Vertaistukihenkilöiden heikompi asema organisaatiossa ja, jos heillä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia saada etuuksia kuin muilla työntekijöillä (kuten esimerkiksi työterveyspalvelut, kulttuuriedut, työnohjaus)
  • Mahdollisuuksien puute henkilökohtaiseen ja uran kehittymiseen organisaatiossa.
  • Ammattilaiset kokevat vertaistukihenkilöt uhkana.

Parhaat käytännöt eri puolilla maailmaa, joissa vertaistukijoiden vaikutus on tuottanut myönteisiä tuloksia, ovat ratkaisseet nämä haasteet käyttämällä erilaisia strategioita tai niiden yhdistelmiä.

  • Organisaation valmistautuminen ennen vertaistukityön aloittamista: Ammattilaiset ja johto keskustelevat ja sopivat – niin että vallitsee yhteisymmärrys – vertaisten osallistumisesta ja heidän odotuksistaan. Tukimekanismien asettaminen, kuten työntekijöiden kouluttaminen, monialaiset tiimikokoukset, joissa vertaiset ovat mukana tiimin jäseninä riippumatta siitä, onko heidän asemansa virallinen vai epävirallinen, ovat olennaisen tärkeitä. Joustavien työolosuhteiden luominen mahdollistaa, että vertaistukihenkilöt voivat työn ohessa hoitaa omia asioitaan. Esimerkiksi mahdollisuus asioida sosiaalitoimessa ja käydä terapiassa joustavasti oman työn ohessa, on osoittautunut yhdeksi tekijäksi, joka vaikuttaa vertaistukityön onnistumiseen.
  • Kun vertaistukityö on jo aloitettu organisaatiossa: varmista ympäristön olevan sellainen, jossa vertaistukijat voivat vapaasti ilmaista itseään (julkisesti tai nimettömänä), tarkista tarvittaessa työnkuva, järjestä säännöllisiä tiimikokouksia tai ohjausta ja tarjoa mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kasvuun ja kehittymiseen kuten muillekin työntekijöille. 

4.4 Lisämateriaalia

Related Projects

Back to Projects